MARE JA HÄNEN POIKANSA

Tauno Pylkkäsen ooppera ensimmäisen kerran näyttämöllä vuoden 1953 jälkeen 10.-18.1.2020 Aleksanterin teatterissa.

Musiikki: Tauno Pylkkänen
Libretto: Tauno Pylkkänen (Aino Kallaksen näytelmän pohjalta)
Ohjaus: Ville Saukkonen
Musiikinjohto: Erkki Lasonpalo
Lavastus ja pukusuunnittelu: Reeta Tuoresmäki
Valosuunnittelu: Tuittu Teivainen

Helsinki Opera Orchestra

Mare: Marjatta Airas
Imant, Maren poika: Tero Halonen
Viljannin linnan komtuuri: Henri Tikkanen
Mango, vanha eräkävijä: Esa Ruuttunen
Leikari: Alexandre Goncharov Dias

Liput: 75 euroa/ 45 euroa/ 38 euroa

Esitykset Aleksanterin teatterissa:
pe 10.1.2020 klo 19:00
su 12.1.2020 klo 16:00
ti 14.1.2020 klo 19:00
to 16.1.2020 klo 19:00
la 18.1.2020 klo 19:00

Esityksen kesto noin 3 tuntia, yksi väliaika. Esitys on suomeksi. Suomenkielinen tekstitys.

Linkki tapahtuman Facebook-sivulle.


Suomalaisen oopperan kirkas tähti Marjatta Airas esittää Maren pääroolin Tauno Pylkkäsen, ”Pohjolan Puccinin” Mare ja hänen poikansa -oopperassa (1943). Sen libretto pohjautuu kirjailija Aino Kallaksen traagiseen näytelmään, joka sijoittuu Viron Liivinmaalle.

Mare ja hänen poikansa -oopperan ensiesityksestä vuonna 1945 Suomalaisessa Oopperassa (nykyisessä Suomen Kansallisoopperassa) Bulevardilla (nykyisessä Aleksanterin teatterissa) tulee 75 vuotta vuonna 2020. Mare ja hänen poikansa -ooppera esitetään nyt näyttämöllä ensimmäisen kerran vuoden 1953 jälkeen. Ohjaaja Ville Saukkonen sijoittaa oopperan tapahtumat 1940-luvun neuvostomiehityksen Viroon. Vuonna 2020 Viron liittämisestä Neuvostoliittoon vuonna 1940 on kulunut 80 vuotta.

Mare ja hänen poikansa kertoo tarinan Maresta, poikansa vuoksi kapinalliset kavaltavasta äidistä. Viro on miehityksen alaisena, ja leskiäiti Mare on menettänyt taisteluissa jo kuusi poikaansa. Nuorin poika Imant on vielä elossa, mutta aikoo lähteä kapinallisten joukoissa valtaamaan takaisin Viljannin linnaa miehittäjiltä. Poikansa kuolemaa pelkäävä äiti kavaltaa kapinalliset miehittäjille. Muut miehet tapetaan, mutta Imant säilyy hengissä. Kun äidin kavallus paljastuu Imantille, tämä tekee itsemurhan. Mare on menettänyt kaikki poikansa ja tunnustaa kavalluksensa muille kyläläisille. Rangaistukseksi kavalluksesta kyläläiset kivittävät Maren.


TAPAHTUMAT Tauno Pylkkäsen alkuperäistä juonikuvaustekstiä mukaillen

Mare: Irja Aholainen, Imant: Alfons Almi.
Kuva: Suomen kansallisoopperan ja -baletin (SKOB) arkisto, kuvaaja: Tenhovaara.

I NÄYTÖS

Viron Liivinmaalla veri on virrannut valloittajien ja rahvaan välisissä taisteluissa. Valdekon leski, Mare, on menettänyt kuusi poikaansa taisteluissa miehittäjiä vastaan. Nyt hänellä on jäljellä enää Imant, nuorin joukossa. Maren pirttiin saapuu vanha eränkävijä Mango tulevasta tilanteesta huolestuneena; nuorissa miehissä kytee edelleen kapinan henki. On Tuomaan päivän aatto, jolloin rekien piti Sakalasta lähteä Viljannin linnaan veroviljoja viemään. Salahanke on tehty, sen johtajana on Imant, Maren ainoa poika. Kussakin säkissä on aseistettu mies ja Imant ensimmäisessä reessä. Tämän hän kertoo äidilleen. Äiti kieltää ja varoittaa lähtemästä, mielessään aavistus, että hän nyt on kadottava viimeisenkin poikansa. Imant ei varoituksista huoli, vaan lähtee uhmapäisenä retkelle. Mare päättää pelastaa poikansa hinnalla millä hyvänsä.

Mare: Irja Aholainen, Imant: Alfons Almi.
Kuva: Suomen kansallisoopperan ja -baletin (SKOB) arkisto, kuvaaja: Tenhovaara.

II NÄYTÖS

Viljannin linnassa vietetään juhlia: juodaan lauletaan ja tanssitaan. Juhlat keskeyttää kuitenkin tieto, että vanha vaimo on saapunut linnaan. Mare paljastaa salahankkeen komtuurille, linnan päällikölle: 300 miestä on tulossa valtaamaan linnan, ensimmäisessä reessä hänen poikansa Imant. Kavalluksensa palkkioksi vaatii Mare säästämään poikansa hengen. Se hänelle luvataan.

Kuva: Suomen kansallisoopperan ja -baletin (SKOB) arkisto, kuvaaja: Tenhovaara.
Mare: Irja Aholainen, komtuuri: Teddy Björkman.
Kuva: Suomen kansallisoopperan ja -baletin (SKOB) arkisto, kuvaaja: Manninen.

III NÄYTÖS

Taistelu on käyty. 300 Sakalan nuorukaista on surmattu, vain Imant säästetty. Linnassa hän toipuu äitinsä rinnalla haavoistaan. Mitä on tapahtunut, miten hän on elossa? Imantille paljastuu vähitellen koko tragedia. Mare yrittää taivuttaa häntä pakenemaan kanssaan talvella meren yli Suomeen, mutta Imant näkee vain yhden mahdollisuuden edessään. Hän tekee itsemurhan. Mare on menettänyt viimeisenkin poikansa.

Mare: Irja Aholainen, Imant: Alfons Almi.
Kuva: Suomen kansallisoopperan ja -baletin (SKOB) arkisto, kuvaaja: Tenhovaara.

Mare on tuonut hautausmaalle Imantin ruumiin, Mango yrittää lohduttaa häntä, mutta turhaan. Mare on rakkaudessaan ja kostossaan jo menettänyt kaiken, viimeisen poikansakin. Hän ei enää voi jatkaa elämäänsä, vaan tunnustaa tekonsa kyläläisille, joiden raivo on tietenkin suuri. Mare kivitetään. Kuolevana hän lähtee Imantin luokse.

Mare: Irja Aholainen, Imant: Alfons Almi, Mango: Lauri Ihalainen.
Kuva: Suomen kansallisoopperan ja -baletin (SKOB) arkisto, kuvaaja: Tenhovaara.

Libreton Tauno Pylkkänen on muokannut Hilma Rantasen kanssa Aino Kallaksen Mare ja hänen poikansa -näytelmästä. Oopperan toisen näytöksen juomalaulun latinankielinen teksti on keskiaikaisesta Carmina burana -kokoelmasta. Toisen näytöksen Leikarin laulun tekstin on kirjoittanut Joh. Edv. Leppäkoski.

Toisessa näytöksessä on kaksi tanssikohtausta, aluperäisiltä nimiltään ”Miekkatanssi” ja ”Fantastinen tanssi”.


MARE JA HÄNEN POIKANSA -OOPPERAN TOTEUTTAJAT JA ESIINTYJÄT

Ohjaaja VILLE SAUKKONEN opiskeli Moskovassa Venäjän teatteritaiteen akatemiassa vuosina 1989–1993, ja sen jälkeen hän on ohjannut yli 130 oopperaensi-iltaa ympäri Suomea. Hänen yhteistyökumppaneitaan ovat olleet muun muassa useat musiikkiopistot ja konservatoriot, Sibelius-Akatemia, Turun, Porin, Jyväskylän ja Lahden oopperat, Suomalainen Kamariooppera, Savonlinnan Oopperajuhlat ja Suomen Kansallisooppera. Ulkomailla hänen ohjauksiaan on nähty Virossa, Venäjällä ja Saksassa.

Kapellimestari ERKKI LASONPALO aloitti kapellimestariopintonsa Jorma Panulan nuorisokapellimestariluokalla vuonna 2007. Vuodesta 2008 opinnot jatkuivat Sibelius- Akatemian kapellimestariluokalla professori Leif Segerstamin johdolla. Kapellimestaridiplomin Lasonpalo suoritti keväällä 2012 erinomaisin arvosanoin. Lasonpalo on vieraillut sen jälkeen Turun, Helsingin, Lappeenrannan, Tampereen, Lahden, Oulun, Kuopion, Vaasan, Porin, Jyväskylän ja Joensuun kaupunginorkestereissa, Radion sinfoniaorkesterissa, Götenborgin ja Islannin Sinfoniaorkestereissa, Tapiola Sinfoniettassa, Kymi sinfoniettassa, Lapin ja Keski-Pohjanmaan Kamariorkestereissa, Kokkolan Oopperassa sekä Suomen Kansallisoopperassa sekä Kansallisbaletissa. Lasonpalo on toiminut Heinäveden Musiikkipäivien taiteellisena johtajana vuodesta 2014. Syksyllä 2016 Lasonpalo aloitti Kemin kaupunginorkesterin taiteellisena johtajana sekä Tapiolan nuorten sinfonikkojen pääkapellimestarina. Keväästä 2019 Lasonpalo on toiminut sinfoniaorkesteri Vivon taiteellisena johtajana. Keväästä 2020 Lasonpalo aloittaa Lappeenrannan kaupunginorkesterin taiteellisena johtajana sekä Mikkelin kaupunginorkesterin pääkapellimestarina. Lasonpalo toimii myös Helsinki sinfoniettan taiteellisena johtajana. Viulua Lasonpalo opiskeli ensin Lahden konservatoriossa Pertti Sutisen johdolla. Sibelius-Akatemiassa hän opiskeli viulua vuodesta 2004 prof. Mi-Kyung Leen, Päivyt Mellerin, prof. Réka Szilvayn ja Tero Latvalan johdolla. Hän on toinen viulisti Postiglione-jousikvartetissa, joka voitti kesällä 2009 kansainvälisen Night and Sun jousikvartettikilpailun.

Lavastaja–puvustaja REETA TUORESMÄKI syntyi Elimäellä 1981 ja on opiskellut yliopistoissa Suomessa ja Liettuassa. Koulutus on koostunut teatteriohjauksen, liettuan kielen, musiikki- ja teatteritieteiden (FM-tutkinto) sekä viimeisimpänä Aalto-yliopiston esittävien taiteiden lavastuksen opinnoista (TaK-tutkinto). Hän on työskennellyt laaja-alaisesti erilaisissa teatteri- ja oopperaproduktioissa Suomessa ja ulkomailla. Nykyisin hän toimii freelance-lavastajana.

MARJATTA AIRAS tunnetaan niin ooppera- ja konserttilavoilta kuin mustalaismusiikin ja uuden musiikin esittäjänä. Hän on esiintynyt kaikkien suomalaisten sinfoniaorkestereiden solistina – passioissa ja oratorioissa sekä laulusarjoissa ja viihdekonserteissa – ja on konsertoinut kotimaan lisäksi eri puolilla Eurooppaa ja USA:ssa. Kapellimestarikumppaneita ovat olleet mm. Esa-Pekka Salonen, Sakari Oramo, Okko Kamu ja Atso Almila. Erityisen läheistä ja pitkäaikaista on ollut yhteistyö kapellimestarien Ossi Runne ja George de Godzinsky sekä pianisti Folke Gräsbeckin kanssa. Oopperaa, operettia, musikaalia ja balettia Marjatta Airas on esittänyt Suomen Kansallisoopperan lisäksi mm. Savonlinnan Oopperajuhlilla, Tallinnan Estonia-teatterissa, Tampereen Työväen Teatterissa, Oulun kaupunginteatterissa sekä useissa kymmenissä produktioissa koko maassa. Keskeisimpiä hänen yli 60 roolistaan ovat Carmen (yli 200 esitystä), Tosca, Punaisen viivan Riika, pääroolit opereteissa Mustalaisruhtinatar, Iloinen leski, Kreivitär Mariza sekä West Side Storyn Maria. Marjatta Airas suoritti lauludiplominsa Sibelius-Akatemiassa erinomaisin arvosanoin professori Liisa Linko-Malmion johdolla. Hän on opiskellut lisäksi Ritva Auvisen johdolla ja useaan otteeseen ulkomailla. Marjatta Airakselle ovat teoksiaan omistaneet mm. Kaija Saariaho ja Jukka Linkola. Hän on levyttänyt negrospirituaaleja, espanjalaista musiikkia, wieniläislauluja sekä mustalaismusiikkia ZINGARA-kvartettinsa kanssa. Suomen Operettitähdeksi Marjatta Airas valittiin MTV:n järjestämässä kilpailussa 1991. Hän sai Hyvinkään kaupungin taidepalkinnon 2003.

TERO HALONEN on opiskellut laulua mm. Ritva Laamasen ja Seppo Ruohosen johdolla. Hänen näyttämöroolejaan ovat olleet mm. Reinald (Pacius: Die Loreley, Helsinki Opera 2019), 1. sotilas (Monteverdi: Poppean kruunaus; Orfeus’ Muses 2017), diktaattori Adolf Hitler (Alvaro Zúñiga Roncal: GerMania – La Gran Fiesta; Suomalainen Ooppera 2016), Don Basilio (ja Don Curzio) (Mozart: Figaron häät; Metropolia 2016), Oppipoika (Lehrbube) (Wagner: Nürnbergin mestarilaulajat; Suomen Kansallisooppera 2015), Eumete (Monteverdi: Il ritorno d’Ulisse in patria, 2015), Lars Cleen (Paolo Rosato: Lars Cleen, 2015), Paimen ja Apollo (Monteverdi: L’Orfeo, 2015), Tamino (Mozart: Taikahuilu, 2012) sekä konserttiroolejaan mm. Parsifal (Wagner: Parsifal; Helsinki Opera 2018), Hoffmann (Offenbach: Hoffmannin kertomukset; Oopperastudio Aino 2018), Max (von Weber: Taika-ampuja; Oopperastudio Aino 2018) ja Matteo (R. Strauss: Arabella; Oopperastudio Aino 2017).

HENRI TIKKANEN aloitti lauluopinnot Kuopion konservatoriossa syksyllä 2010. Hän valmistuu Sibelius-Akatemian oopperakoulutuksesta musiikin maisteriksi syksyllä 2019. Tikkanen on intohimoinen liedmusiikin esittäjä. Hän on esiintynyt yhdessä muun muassa Gustav Djupsjöbackan, Ilmo Rannan ja Kristian Attilan kanssa. Tikkanen ja hänen duoparinsa Mariola Aniolek palkittiin toisella palkinnolla valtakunnallisessa Helsinki-Lied-kilpailussa syksyllä 2015. Tikkanen on laulanut Kuopion, Lohjan ja Oulun kaupunginorkesterien solistina. Hän on myös tehnyt yhteistyötä muidenkin ammattiorkesterien ja eri kuorojen kanssa. Hänen oopperarooleihinsa lukeutuvat muun muassa Väinämöinen (Jaakko Kuusisto: Koirien Kalevala), Tarquinius (Benjamin Britten: The Rape of Lucretia) ja Melisso (G. F. Händel: Alcina). Tikkanen on ollut myös mukana Joyce DiDonaton tähdittämässä Jake Heggien Dead Man Walking –oopperan Ison-Britannian ensi-illassa Ensimmäisen vanginvartijan roolissa keväällä 2018.

ESA RUUTTUNEN opiskeli aluksi teologiaa ja toimi ennen ammattilaulajan uraansa kymmenen vuoden ajan papin virassa Helsingissä Temppeliaukion kirkossa. Työn ohessa hän suoritti loppututkinnon ja yksinlaulun diplomin Sibelius-Akatemiassa opettajanaan professori Matti Lehtinen. Hän oli kiinnitettynä Suomen Kansallisoopperan solistina vuosina 1987-2005 sekä lauloi lähes vuosittain Savonlinnan Oopperajuhlilla yli kahdenkymmenen vuoden ajan. Vuodesta 1996 lähtien hän on tehnyt laajan kansainvälisen uran oopperalaulajana mm. Berliinissä, Münchenissä, Stuttgartissa, Wienissä, Lontoossa, Bregenzin ja Kanarian saarten musiikkijuhlilla sekä Buenos Airesissa. Konserttilaulajana hän on esiintynyt mm. Euroopassa, USA:ssa, Kanadassa, Japanissa ja Venäjällä. Esa Ruuttusen yli 50 roolin luettelossa merkittävimpiä ovat Wagnerin Lentävä hollantilainen, Alberich ja Wotan, Enescun Oedipe, Puccinin Scarpia, Tikan Luther ja Kokkosen Paavo Ruotsalainen. Esa Ruuttunen esiintyy edelleen vierailijana useissa oopperaproduktioissa kotimaassa, mm. lokakuussa 2019 Jyrki Linjaman kirkko-oopperan Kolme kirjettä Lestadiukselle nimiroolissa Oulun tuomiokirkossa. Esa Ruuttunen on suosittu konserttilaulaja kirkko- ja muun hengellisen musiikin alalla ja hän on tehnyt runsaasti äänitallenteita. Vuosittain hänellä on edelleen runsaasti konsertteja Suomessa mm. Cello Spirtuals –selloyhtyeen kanssa. Savonlinnan Oopperajuhlien vuoden taitelijaksi Esa Ruuttunen nimettiin kesällä 2000. Hän sai samana vuonna rovastin arvon, 2001 Pro Finlandia–mitalin, 2004 Romanian valtion musiikkikomentajan arvon sekä 2012 Mikael Agricolan ristin. Vuonna 2007 hänestä ilmestyi musiikkitietokirjailija Pekka Hakon kirjoittama henkilökuvateos Oopperapappi.

ALEXANDRE GONCHAROV DIAS on Helsingin Myllypuron peruskoulun 5. luokan oppilas kaksikielisessä suomi–venäjä-opetuksessa. Hän on opiskellut neljä vuotta Helsingin Konservatoriossa pianoa ja laulanut kolme vuotta Suomen Kansallisoopperan lapsikuorossa. Alexandre on aloittanut laulamisen neljä vuotta sitten Kansainvälisessä Taide- ja Toimintakeskuksessa lauluopettajanaan Jelena Fager. Alexandre laulaa suomeksi, venäjäksi, portugaliksi, englanniksi, italiaksi, saksaksi, ranskaksi, espanjaksi ja latinaksi. Alexandre on ollut mukana Aku Louhimiehen Tuntematon sotilas -elokuvassa Aleksin roolissa.


Säveltäjä Tauno Pylkkänen

Säveltäjä Tauno Pylkkästä (1918–1980) on nimitetty Pohjolan Pucciniksi. Hän omaksui ansiokkaasti italialaisen oopperan perinteet sävellyksiinsä jo varsin nuorena. Tyylillisesti Pylkkänen edustaa lähinnä pohjoismaista verismiä ja myöhäisromantiikkaa. Kymmenestä oopperasävellyksestä Aino Kallaksen näytelmään perustuva Mare ja hänen poikansa (1943) oli säveltäjän läpimurtoteos.

Tauno Pylkkäsen oopperat:
Jaakko Ilkka (1937)
Bathseba Saarenmaalla (1940, uudistettu 1958)
Mare ja hänen poikansa (1942–1943)
Simo Hurtta (1948)
Sudenmorsian (radio-ooppera, 1950)
Varjo (1952)
Opri ja Oleksi (1958)
Ikaros (1956/1960)
Vangit (televisio-ooppera, 1965)
Tuntematon sotilas (1967)

Tauno Pylkkänen poikkesi muista aikalaisista suomalaisista säveltäjistä siinä, että hän keskittyi pääasiassa oopperamusiikin säveltämiseen. Oopperasäveltäjänä hän oli myös uranuurtaja: hänen tuotantoonsa kuuluu radio-ooppera Sudenmorsian ja televisio-ooppera Vangit, jotka molemmat olivat uusia oopperalajityyppejä.

Pylkkänen sävelsi oopperoiden lisäksi paljon muutakin, muun muassa useita yksinlauluja, kuoromusiikkia, näyttämömusiikkia ja elokuvamusiikkia. Lisäksi hän oli tuottelias kirjoittaja (muun muassa vuonna 1953 hän julkaisi oopperamatkoistaan kertovan kirjan Oopperavaeltaja) ja oli Uuden Suomen musiikkitoimittaja lähes 30 vuotta ja Yleisradion toimittaja lähes 20 vuotta sekä Suomen Kansallisoopperan taiteellinen johtaja vuosina 1960–1969. Hänen viimeinen oopperansa oli Tuntematon sotilas, joka ensiesitettiin Kansallisoopperassa Suomen itsenäisyyden 50-vuotisjuhlavuoden kunniaksi vuonna 1967 ja joka lienee esitetyin Pylkkäsen oopperoista. Hän myös käänsi useita oopperoita suomeksi laulettavaksi.

Tauno Pylkkänen syntyi maaliskuussa 1918 sisällissodan aikana. Hänen isänsä Heikki Pakarinen  kuoli elokuussa 1918 punaisten vankileirillä Hämeenlinnassa. Tauno Pylkkäsellä oli siis lähes sama kohtalo kuin Aino Kallaksen näytelmän Maren pojalla Imantilla: Imantin isä Valdeo kuoli vähän ennen poikansa syntymää. Punaorvon äiti joutui antamaan poikansa adoptiolapseksi näyttelijä Hilma Rantaselle ja konttoripäällikkö Väinö Pylkkäselle.

Tauno Pylkkäsen kasvattiäiti, näyttelijä Hilma Rantanen, joka vaikutti Mare ja hänen poikansa -oopperan libreton muokkaamiseen Aino Kallaksen näytelmästä.

Isä Väinö Pylkkänen harrasti kuorolaulua, ja äitinsä näyttelijä Hilma Rantasen kautta hän omaksui draaman tajun: Hilma Rantanen oli suuri tragedienne ja oli näytellyt muun muassa Kansallisteatterissa ja Viron Estonia-teatterissa, jossa hän oli myös ohjannut näytelmiä. Vuonna 1907 Hilma Rantanen oli perustamassa Kansan teatteria, josta tuli myöhemmin Helsingin Kaupunginteatteri. Hilma Rantanen oli Aino Kallaksen ystävä, ja kun hän vietti poikansa kanssa Viron Saarenmaalla kesiä 1920–1930-luvuilla, he vierailivat usein Aino Kallaksen kesäpaikalla. Näin Tauno Pylkkänen ja Aino Kallas ystävystyivät vähitellen.

Tauno Pylkkänen toinen nimi Kullervo oli enteellinen. Kalevassa Kullervo kokee traagisen kohtalon kuten Maren poika Imant. Tauno Pylkkänen näki vuonna 1934 Bulevardilla Armas Launiksen Kullervo-oopperan esityksen. Se oli käänteentekevä kokemus Tauno Pylkkäselle, joka halusi tulla oopperasäveltäjäksi. Kullervon ja Imantin tavoin Tauno Pylkkänen oli varhaiskypsä ja ketterä nuorukainen, ja hän sävelsi ensimmäisen oopperansa, kolminäytöksisen Jaakko Ilkan 19-vuotiaana ylioppilaana vuonna 1937.

Vuonna 1940 valmistui Pylkkäsen toinen ooppera Bathseba Saarenmaalla, joka pohjautuu Aino Kallaksen näytelmään. Seuraavana vuonna Pylkkänen valmistui Helsingin yliopistosta 22-vuotiaana filosofian kandidaatiksi ja suoritti vuoden kuluttua sävellyksen diplomin Sibelius-Akatemiassa. Kun hän piti ensimmäisen sävellyskonserttinsa vuonna 1942, monikaan ei vielä tietänyt, että Tauno Pylkkänen oli säveltänyt jo kaksi oopperaa.

Tauno Pylkkänen keskittyi oopperoissaan historiallisiin aiheisiin ja Aino Kallaksen myötä myös Viron menneisyyteen liittyvien myyttisten tarinoihin. Mare ja hänen poikansa -näytelmä ja -ooppera sijoittuvat Viron sotaisaan keskiaikaan: Viljannin linna on saksalaisten miehittämä, ja Sakalan miehet tekevät yllätyshyökkäyksen linnaan. Kaikki 300 Sakalan miestä kuolee mutta Maren poika Imant selviää hengissä, sillä Mare on kertonut etukäteen saksalaisille kapinallisten yllätyshyökkäyksestä.

Viljannin linnan rauniot vuonna 2019.

Mare ja hänen poikansa -ooppera valmistui vuonna 1943 toisen maailmansodan aikana. Sen tragediassa ja synkkyydessä soivat sodan kauhut ja pimeys, ja Imantin soturin roolissa näkyvät ajan ihanteet miehen kunniasta ja rohkeudesta. Samana vuonna 1943 kuoli Tauno Pylkkäsen kasvattiäiti Hilma Rantanen, joka oli vaikuttanut Mare ja hänen poikansa -oopperan libreton muokkaamisen Aino Kallaksen näytelmästä. Äiti Hilma Rantanen ei ollut enää läsnä, kun Tauno Pylkkäsen ensimmäisen suurteos sai ensiesityksenä Suomalaisessa Oopperassa Bulevardilla torstaina 27. syyskuuta 1945.

Helsingin Sanomien musiikkitoimittaja Tauno Karila kirjoitti myöhemmin Mare ja hänen poikansa -oopperasta: Sen ”ensi-ilta oli huomattava tapahtuma. Se osoitti, että Pylkkäsellä oli oikea dramaattinen ote, kipinä, jossa havaittiin synnynnäisen oopperasäveltäjän lahja.”

Kuvia Mare ja hänen poikansa -oopperan vuoden 1945 produktiosta Suomalaisessa Oopperassa. Marea lauloi Irja Aholainen, Imantia Alfons Almi, Mangoa Lauri Ihalainen ja komtuuri Goswin von Herikeä Teddy Björkman. Ohjaaja oli Väinö Sola, koreografi Alexander Saxelin, lavastaja Kaarle Haapanen ja pukusuunnittelija Bure Litonius. Kuvat: Suomen kansallisoopperan ja -baletin (SKOB) arkisto, kuvaaja: Tenhovaara

Mare ja hänen poikansa -oopperan kanssa samoihin aikoihin Tauno Pylkkänen sävelsi kaksi muuta teosta, joissa on samoja elementtejä kuin Mare ja hänen poikansa -oopperassa. Vuonna 1942 valmistui Aino Kallaksen runoihin Kuoleman joutsen -laulusarja. Myös Mare ja hänen poikansa -oopperassa kolmannen näytöksen loppukohtauksessa Mare laulaa aarian ”Suviöinä joutsenet lahdeltasi joikui syksyn synkän öinä”. Joutsensymboliikka oli tärkeä Pylkkäselle.

Toinen samaan aikaan toisen maailmansodan aikana vuonna 1942 valmistunut Pylkkäsen teos oli Kullervon sotaanlähtö -orkesteriteos, jossa jälleen on traaginen Kullervo. Kullervon sotaanlähtö oli tarkoitettu mielialojen kohottajaksi sota-aikana, samalla tavalla kuin omalla tavallaan Mare ja hänen poikansa -ooppera, jossa pieni kansa taistelee urheasti miehittäjää vastaan.

Mare ja hänen poikansa -oopperan ensi-ilta vuonna 1945 sijoittui käänteentekevään kohtaan: ensi-ilta oli vain muutama kuukausi sen jälkeen, kun toinen maailmasta oli päättynyt Euroopassa ja noin kuukausi Japanin atomipommitusten jälkeen. Mare ja hänen poikansa oli Suomalaisen oopperan ensimmäisiä merkittäviä ensi-iltoja rauhan tultua.

Kuva vuodelta 1953. Mare: Irja Aholainen,
Kuva: Suomen kansallisoopperan ja -baletin (SKOB) arkisto, kuvaaja: Manninen.

Suomalaisessa Oopperassa Mare ja hänen poikansa -oopperaa esitettiin vuonna 1945 seitsemän kertaa. Marea lauloi Irja Aholainen ja hän poikaansa Imantia Alfons Almi, joka oli myöhemmin Kansallisoopperan pääjohtaja samalla kun Pylkkänen oli taiteellinen johtaja. Ohjauksesta vastasi Väinö Sola, joka tunnetaan paremmin oopperatenorina. Sama produktio esitettiin joulukuussa 1947 kolme kertaa, jolloin rooleissa olivat samat laulajat kuin vuonna 1945. Kolmannen kerran produktiota esitettiin vuonna 1953, jolloin Mare ja hänen poikansa -oopperaa esitettiin vain kaksi kertaa, tuolloin Imantia lauloi oli Jorma Huttunen.

Linkki katkelmaan Mare ja hänen poikansa -oopperan 3. näytöksestä Yle Areenan sivulla.

Tämän jälkeen Mare ja hänen poikansa -oopperaa ei ole esitetty näyttämöversiona. Jo ensi-illan jälkeen Helsingin Sanomat kirjoitti ”Aihe on epäilemättä hyvin kiitollinen oopperasäveltäjälle, kiitollinen sikäli, että se on voimakkaan dramaattinen ja kiinteä. Toisaalta siitä puuttuu oopperalle niin luonteenomainen nuori lempi.” Sodan jälkeen yleisö olisikin kaivannut romantiikkaa, hilpeyttä ja kauneutta eli rakkauden hurmaa eikä sodan hurmetta. Mare ja hänen poikansa -ooppera muistutti liikaa sodasta ja sen kauhuista ja peloista. Myöskään oopperan tarina miehitetysti Virosta ei sopinut kylmän sodan aikaiseen Suomeen, joka yritti välttää Neuvostoliiton liittyviä vaikeita aiheita. Kun 1960-luvulta alkaen modernismi voimistui taidemusiikkissa, Mare ja hänen poikansa sekä Pylkkäsen muut myöhäisromantiikan tyyliset oopperat alkoivat unohtua ja vaikuttaa vanhanaikaisilta. Näin Tauno Pylkkäsen tuotanto on ajautui marginaaliin, eikä Mare ja hänen poikansa -oopperaa enää esitetty näyttämöllä.

Mare ja hänen poikansa -ooppera esitettiin viimeisen kerran näyttämöllä Suomalaisen oopperan 80-vuotisjuhlien yhteydessä vuonna 1953. Esityksen näki myös Aino Kallas, joka oli ollut maanpaossa Ruotsissa oopperan kantaesityksen aikana vuonna 1945. Marea lauloi Irja Aholainen, Imantia Jorma Huttunen, Mangoa Lauri Ihalainen ja komtuuri Goswin von Herikeä Teddy Björkman.
Kuvat: Suomen kansallisoopperan ja -baletin (SKOB) arkisto, kuvaaja: Manninen.


Kirjailija Aino Kallas (1878–1956) julkaisi novellin Imant ja hänen äitinsä vuonna 1930 ja viisi vuotta myöhemmin siihen pohjautuvan kolminäytöksisen näytelmän Mare ja hänen poikansa, joka sai ensi-iltansa Suomen Kansallisteatterissa 2.10.1935. Näytelmä muokattiin sittemmin oopperan libretoksi.

Aino Kallas ja hänen poikansa Sulev, joka teki itsemurhan vuonna 1941 neuvostoliittolaisten painostuksen vuoksi.


Kuva vuoden 1953 esityksestä: Mare: Irja Aholainen, Imant: Jorma Huttunen. Kuva: Suomen kansallisoopperan ja -baletin (SKOB) arkisto, kuvaaja: Manninen.